Kohinaa kehossa

Ruotsin leirin jälkeen ei kauaa ehditty paikallaan maata, kun jo kevätflunssa sai yliotteen. Kevätyö-viestin passasin flunssan takia ja keskityin kisan seuraamiseen kotopuolesta. Mielessä siinsikin jo HL sekä tuleva Tiomila. Toinen etapeista on nyt takanapäin, ja sen myötä pientä epävarmuutta ilmassa. Jotenkin hyvin tyypillistä minulle hosua suunnistuksessa, kun itseluottamus kuntoon ei ole parhaillaan.

Olen seuraillut jonkun verran talven mittaan yösykkeitäni ja saanut niistä palautetta Firstbeatin ohjelman avulla. Aika mielenkiintoista on ollut huomata kuinka kevään mittaan keho reagoi herkemmin kuormitukseen, mikä näkyy palautumistason suurena vaihteluna. Vaikka talvella tulikin harjoiteltua paljon ja myös kohtuullisen tehokkaasti. On kehon stressi- ja palautumisreaktiot pysyneet hyvin samalla tasolla koko ajan. Ensimmäisen sairastelujakson jälkeen ja sitä seuranneen Sveitsin leirin aikana kehon stressireaktiot ovat lisääntyneet selvästi. Vielä Ruotsin leirin alussa on havaittavissa samaa trendiä, mutta leirin kuluessa stressireaktiot pienentyivät, kuten alkutalvesta. Ruotsin leirin jälkeen saatu tauti on taas aiheuttanut suurta vaihtelua stressi- ja palautumistasoissa. Jo pelkästään reipas harjoitus (kuten perjantainakin ennen HL:aa) voi kuormittaa suuresti, vaikka itse harjoitus tuntuisikin kevyeltä. Palautuminen kestää näinollen huomattavasti kauemmin kuin esim. talvella, jolloin kovan harjoituksen pystyi toistamaan yhden kevyen päivän jälkeen. Sarkastisesti katseltuna kuntoni nousee (eli elimistön tasapainoa koetellaan) jo aika kevyilläkin harjoituksilla;) Harmi vaan, että palautuminenkin ottaa hieman pitempään tällä hetkellä.

Jatkossa hyvä taito on oppia yhdistämään testin mittaamaa kuormittuneisuus omiin tuntemuksiinsa. Luulenpa, että monena keväänä on tullut jossain vaiheessa hakattua päätä seinään, kun kisoissa ei kulje, vaikka harjoittelu tuntuu talven tekemisiin verrattuna täysin passailulta. Silloin se yksikin kova reeni on saattanut olla liikaa, jos keväinen flunssa on käynyt kylässä muutamia viikkoja sitten.

Ja takaisin yläkertaan. Viidestoista sija ei lämmitä yhtään, mutta en jaksa sitä nyt sen enempää harmitella. Suoritus ei jäänyt pelkästään kyllä kulusta kiinni, sillä ensimmäisen kartan vaativissa suunnistustehtävissä onnistuin ihan rehellisesti pummaamaan. Kaikkein parhaimpana esimerkkinä ehkä kolmannen rastin varma otto. Eikä kutosen loiva varmstuskaarros jätä ketään kylmäksi.
Huovila ajoi kiinni kartanvaihtoon ja olin statistin roolissa tokan puoliskon, joten kisasta ei kauheasti jäänyt käteen. "En sipannut, mutta kierroksia ei löytynyt" kuvaa suoritustani yhtä hyvin kuin "en pummannut... yhtään rastia yli puolta minuuttia". Varma menestysresepti on syntynyt!!

Tässä vielä kilpailun toinen osa

Toivottavasti seuraava kohina kehossa alkaa jo kaikua valtaisasta hyperkompensaatiosta.

-Vormisto