Kuvasatoa

Edellisen tekstin 'kommenttiraita' kirvoitti lataamaan muutamia kuvia tyrkylle. Aloitetaan nyt vaikka siitä, mistä ajatus lähti...

Maakuntaviesti 2007: Kamppailu tärkestä 3. sijasta. (Tiny).

Olihan melkoinen keikka - huomioonottaen edellisen illan Istiksen häiden jatkot Karhunmäessä. Suht väsynyt oli seuraavana päivänä, mutta onneksi ei tarttenut ittee ajaa kisapaikalle. Suoritus itse tapahtumassa oli varsin värikäs. Mikon kanssa maastoon yhtäaikaa, ja muistaakseni ekaa rastia lukuun ottamatta sama rata. Välissä seisoskeltiin aukon laidassa kartat levällään, ja välillä työstettiin polkua n. 3min/km. Lopun pari viimeistä kilometriä alkoi olla aikamoista rinta rinnan juoksua ja toisen tarkkailua. Koukkasin hieman toiseksi viimeistä, jolloin Mikko kuittasi saman tien rastille. Huomasin Mikon suuntaavan vauhdilla kohti rastia, ja ei muuta kuin itsekin perään. Vikalle noin 200m polkua - käytännössä täysillä. Mikko on miehen mitan verran edellä, mutta juoksee suoraan lipulle, jossa ei olekaan leimasinta. Itse huomaan pukin 2m päässä ja ekana leimat. Kaikki peliin heti rastilta alkaen (200m maaliin). Mikko kinnaa liian ohutta etumatkaani kiinni askel askeleelta, mutta peitän tiukimmat kurvit ruhollani - ja taisi se kyynärpääkin nousta joissain kohdissa. Ihan leikkiähän tuo oli. Ilmeet puhukoon puolestaan.

Tuon loppukiihdytyksen (vikat 500m) jälkeen olo oli maalissa kuin Kangasalan Voiton koutsilla Eskolla.


Mennän seuraavaan kuvaan. Tässä on sitten hieman eri aiheosastolta.

Italia MOC 2007: Viinitilalla maistijaiset

Yksi parhaista leireistä koskaan, ja mukavaa oli. Kuvaan liittyvänä iltana ainakin oli ruuhkaa naapurikämpän vessassa. Muistaakseni illan muita hakusanoja olivat: B52, voltti 2m muurilta jne.

Ja sitten viimeisenä hauska kuva jostain vuosien takaa. Enää ei osaa ehkä sanoa edes oikeaa vuotta. Siinä onkin hyvä pienen tietokilpailun aihe. Ketkä, Missä, Milloin? Bonusdataakin saa heittää, jos siltä tuntuu. Täydennän tiedot sitten jossain vaiheessa

Perustreeniä ilman tavoitteita

Täytyy heti näin alkuun myöntää, että olen ainakin hitusen verran kateellinen kollegoilleni Mädille ja Misulle. Poijat työstää hyvää settilöistä viikosta toiseen jo useamman kuukauden ajan. Ei se reeni sielläkään tietysti itsestään tule, mutta onhan ollut melkoisen näköisiä maastoja ja maisemia. Kiipeilyvideoissa on huudeltu legendaarisen Tervon nimen perään. Itse olen lähinnä tyytynyt huutelemaan saman kaverin nimeä Piaton pihviviikoilla...

Ranskasta lähtien eli noin kuukauden verran olen työstänyt perusreeniä ilman suurempia tavoitteita. Ongelmat eivät nilkkojen kanssa ole vieläkään ohi, joten tavoitteet on syytä jättää hamaan tulevaisuuteen. Poltetta olisi nimittäinen sen verran, että jos luvan antaisi, oltaisiin kohta taas pahemmassa jamassa - jalkojen osalta.

Uusi fyssari on saanut jotain tapahtumaan vasemmassa (eli leikatussa) nilkassa, mikä on tuntunutkin aika perhanan hyvältä. Olo oli suorastaan liikuttunut plintillä, kun jotain rupesi tapahtumaan. Ongelmat eivät kuitenkaan ole ohi, ja nyt viime kerran jälkeen fysioterapeutti epäili oikeassa (viime vuoden Ep-SM) nilkassa vielä tibialis posterior-jänteen tulehdusta. Voi olla, että lekuri kutsuupi jälleen.

Uusi ongelmapaikka oikeassa nilkassa?

Viime viikolla haettiin näistäkin huolimatta hieman perusreeniä koneeseen, ja mikäs sen mukavampaa. 5 päivää Ylläksellä tekivät gutaa. Hiihtoa tuli hyvin ja kasaan raavittiin noin 21h. Eikä loppujen lopuksi tarvinnut pahemmin työstää. Kerta päivään ladulla riitti.

Tällä viikolla olenkin vetänyt pienen intervallikuurin torstaista tälle päivälle. Yhteensä 4 reeniä siis kolmeen päivään, jossa tehollinen kesto ollut maksimissaan 20 min. Ehkä kirjoitan tuossa joululomilla lisää tästä "blokkiharjoittelusta" paremmalla ajalla - sekä myös omista kokemuksista tämän ekan jakson jälkeen.

Sen verran pitää kuitenkin loppuun valittaa, että kyllä se vaan kaikki realiteetit huomioon ottaen masentaa, kun ei juoksu kulje ihan samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina samaan aikaan.

- 3 vuotta sitten joulukuussa tein omalla talvitestireitillä 11,3 km oman ennätyksen noin 3.20/km vauhdilla (eka puolikas 3.35/km). Tällä hetkellä olen noin 15 s/km perässä.

- Ikävä on myös parin vuoden takaista (2007/joulu) harjoitusta Mikon kanssa Kuortaneella, kun oli oikein Ekblom harjoitusta katsomassa. 11,4 km tasaisella reitillä 38.35 (3.23) keskarilla ja vika tonni 'naurettavan
helposti' 3.00. Vikalla kilometrillä taisi muuten loppua puhuminen :)

- 2008 helmikuussa 3000m määrä viikon päälle 8.53, ja sen jälkeen viikon päästä Tainin tasotestissä AerK 3.43 ja AnK 3.15, max 2.44

Siinä sitä kultaisia muistoja. Kyllä minä joskus vielä...

Ens kauel... Ehkä

Virkoamista St Etiennessä

Olen tehnyt henkistä kuolemaa sitten SM-erikoispitkien, jossa loukkasin toisen nilkkani. Jukola jäi väliin - väliin jäi koko kausi. Ja se oli jo toinen peräkkäinen. En lähde tässä nyt vielä toistaiseksi enempää ruotimaan nilkkojen tilannetta. Kummankin koiven kanssa (myös vasemman) on kovasti tekemistä, jotta ensi vuonna suunnistetaan vanhaan malliin. Sitä ehkä huomaa ongelmien hetkellä, kuinka tärkeä osa urheilu ja (tässä tapauksessa) suunnistus on ollut omaa elämää. Olo on ollut tyhjä ja onneton, kun nilkat monien kuukausien jälkeen eivät tahdo näyttää toipumisen merkkejä. Eri lääkäreillä ja asiantuntijoiden luona hyppääminen vie todella paljon aikaa ja voimia - etenkin kun merkkejä paremmasta ei siitä huolimatta ilmene. Sitä vain toivoo ja yrittää parhaansa, että joskus voisi vielä suunnistaa. Huumori on ollut koetuksella, mutten ole katsonut vielä naulan paikka nastareille.

Syksyn tullen lähti vaimo ja hiukset. Onneksi molempien pitäisi etukäteissuunnitelmien perusteella palata takaisin. Hiukset ainakin ovat... Ja koska vaimon paluuseen kestää vielä ainakin kuukausi. Päätin itse lähteä katsomaan tilannetta Ranskan suunnistuspyhättöön - St Etienneen, jossa Heini on nyt syyskuusta alkaen ollut vaihdossa.

Lennot oli varattu 4. - 15.11 väliselle periodille, joten aikaa oli varattu muuhunkin kuin St Etiennen tarkastukseen. Voin sanoa, että reissu on ainakin tähän astisten kokemusten perusteella ollut erittäin toimiva.

Ke saapuminen illalla St. Etienneen.
To juoksun kokeilua ~2h lenkki 450m nousua. Loistofiilis!
Pe 1.45 kevyttä (jälleen 500m pystysyynnassa)
La yleisurheilijoiden yhteisreenit liikuntapuistossa. 5*1,3km kovaa (puistossa; hiekka ja nurmi)
"Mahtava fiilis, pitkästä aikaa oksennusrefleksi harjoituksen yhteydessä. Ranskalaisvalmentaja nauroi kalpealle naamalleni ja kenties norsumaiselle askellukselleni, mutta siitä huolimatta aivan käsittämättömän hyvä fiilis. Tämän kauden TOP3."


Sunnuntaina oli sitten fiilismittarin nostatusta lisää luvassa. Plan: Mt Ventouxin valloitus maantiepyörällä. Ajalla ei mitään väliä. Tarkoituksena vain nauttia nousun jokaisesta ylöspäin vievästä 1622 metristä keskikulmalla 7,2 %. Matkaa kertyi siis 22,7km (Climbybike). Jos ei tällä vyötärölle ja perseeseen kertynyt silava sula, niin sitten tsumballa. On sillä vaan niin vakuuttavia tuloksia (jopa 1000 kaloria tunnissa).

Profiili oli lupaava jo paperilla

Takaisin asiaan. Löydettiin muutamien yhteydenottojen jälkeen pyörävuokraamo, joka oli vielä tähän vuodenaikaan auki. Hintaa hiilikuituiselle maantipyörälle tuli 30 €. Ei paha lainkaan. Ihan hyvännäköiset pelit saatiin alle, matka sai alkaa...

Pian noin kolmen kilometrin jälkeen kylästä reitti rupesi nousemaan selvemmin, eikä helpotusta ollut luvassa juurikaan vajaan parinkymmenen kilometrin ajan. Mitkä tahansa palautumismetodit ovatkaan käytössä, niin on se aika pirun kovaa touhua 3 viikon kisailun ja samana päivän poljetun 150 km päälle työstää 1600 m pystyyn. Ensimmäiset hyökkäysohjeet olikin maalattu tiehen jo 2km Bedoinin kylän jälkeen.

Viimeiset noin 7km olivat puurajan yläpuolella ja sää rupesi kylmenemään. Tiellä näkyi hyvin musta jää, mutta perille oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Viimeisellä kilsan alkaessa tiet oli umpilumessa ja tuuli yltyi varsin jäätäväksi. Loppua ei pystynyt enää sileillä renkailla polkemaan, mutta pyörä oli saatava päälle vaikka sitten taluttaen.

Turnee jatkuu huomenna kolmen päivän Pariisin reissulla, siellä ei mennä ajamaan Champs-Elyseelle, vaan ihan jotain muuta...

Iroli

On se elämä niin hektistä, ettei ehdi edes blogia päivittämään. Viime viikko meni taas Helsingissä ja tällä viikolla ma ja ti rastiseikkailuissa. Osanottajia oli molemmissa lähes 200. Sitä tuntee ittensä noissa aina suureksi urheilijatähdeksi. Voi, kun osaisivat raukat rankia lukea, niin selviäisi, että Sorvisto lymyilee siellä noin 60. parhaan paikkeilla. Ei varmaan menis nimmarit enää sen jälkeen jakoon... Toisaalta kysyi ne lapset autograaffeja suunnistusseurojen puuhamiehiltäkin, joten miksei myös tällaiselta "maajoukkuemieheltä" ;) Linkin takaa juttu Rasti-Jussien sivuilta...

Ääretöntä nopeutta

No on sitä yritetty reenatakin välissä. Viime viikko sisälsi pari reippaampaa suunnistusta Etelä-Suomessa. Tiistaina otettiin Juhiksen ja yömiehen kanssa suunnistuvetoja Luukissa. Vedon voittaja sai 3pistettä, toinen 2p jne. Neljän vedon jälkeen olimme yömiehen kanssa tasapotissa, siten vikaan vetoon lähdettin yhtä matkaa. Hyvältä tuntui juoksu ja Heinonen rupesi jo jäämään. Pystyin kuitenkin ottamaan virheen vikalle rastille(=maali), ja yömies alisti paikan tullessa. Hetken mieli oli musta, mutta päivä antoi jo lupausta paremmasta.

5 * n. 5-7min MK. Kohtuullisen hyvin pysyi suunnistus hanskassa ylivauhdista huolimatta

Keskiviikkona oli tarjolla TeekSu mestikset Leppävaarassa, eikä majoituksesta paljoa paskaakaan lähtöpaikalle. Pakkohan sinnekin oli siis lähteä. Lährin mukaan letkoihin junnaamaan ja tarkoituksena oli tarkkailla menoa...Reittiä oli onneksi helpotettu ja oikoa pukkasi vitoselta yhdelletoista. Meno ei ollut kyllä kovinkaan herkänlaista, mutta onneksi sai taas jotain merkitä harjoituspäiväkirjaan: 50min AerK tuntumassa, tunne: keskinkertainen...

49min 7,3km Tiomilan tyyppiharjoitus

Lauantain koittaessa olin edellisviikon hyvästa A-sarjan juoksusta (RasKun mestaruuskisojen 4. sija) intoutuneena ilmoittanut itseni kahteen koitokseen - lauantaille Erotica Fyran kisaan ja sunnuntaille Ylistaroon. Lauantaina kulki ja suoritus oli loistava. Tuloksena silti karvas neljäs sija - tällä kertaa Terän mestiksistä. Nandi juoksi kyllä ihan miehekkäästi jättäen muita tuloksissa yli minuutin. Tyytyväinen saan kuitenkin olla suoritukseen ja maasto sekä kartta olivat parasta A-ryhmää.

5,64km 31.14

Työreissulta oli jonkun sortin hyppykuppa päässyt tarttumaan ja äitienpäivänä meinasi kisat jäädä väliin. Ajattelin kuitenkin pienen limaisuuden häviävän 6 kilsan rykäisystä. Maasto oli raskaanpuolinen ja kartta varsin vaikealukuinen. Ei jäänyt tästä lapsille paljoa kerrottavaa kolmas sija heti Harpan ja A. Bäckströmin jälkeen ei ollut se mielikuva, jolla ruoskin itseäni eteenpäin talven hiihtolenkeillä. Pyyhin päivän suorituksen heti mielestäni.

5,9km 40.47. Hölsö sanoi kisapaikalla, että rata pitäis juosta 36-37min. Pitää varmasti paikkansa. Mikko oli edellispäivänä juossut pintiksellä 39min

Parin lepopäivän päälle kurkku truuttaili aamuisin yhä sitkeämpää ja vihreämpää eritettä, mutta päätin joka tapauksessa lähteä keskiviikon rinttiin Huhtasuolla. Kerrankin myös kannatti! Kulku oli yllättävän hyvä ja ensimmäinen aluemestaruus miesten sarjassa tosiasia. Ettei ny pohjalainen aivan ylpisty, niin todetaan, että Nandi johti kyllä kisaa vielä 10 sekalla ennen toiseksiviimeistä, pitkää väliä. Siinä olikin tullut porukan välille aika isoja eroja. Kartasta voisi kyllä sanoa vielä muutaman sanan. Käyrät loppuu aina pihamaan alueella ja symboleilla ei mitään tekemistä sprintin kanssa. Yläosa näyttää lähinnä kympin suurennokselta. Rata oli tosin sen verran simppeli, että kulkuakin täytyi löytyä. Ehkä tilanne ei ole sittenkään aivan toivoton...siis kulun suhteen.

Roskisten kiertelyä Huhtasuolla

Sunnuntaina sitten luvassa 4km maastoissa. Sen verran kyllä osaan sanoa, ettei nimeä tarvitse ihan kärkipäästä etsiä. Toivottavasti toisaalta ei myöskään toisesta päästä.

Perusreeniä

Viimeiset kuusi viikkoa vaivannut polvikipu jäi jonnekin Perstorpin ja Tukholman väliin. Liekö kyseessä ollut puhelu Norjaan saanut kivun lopulta lähtemään. Tiedä sitä?!

Viime viikon reenailinkin jo iloisesti juosten, yrittäen kohentaa epätoivoisesti heikkoa juoksukuntoani. Viikon ohjelma oli kutakuin seuraavanlainen.

Ma
ilta: kevyt pyöräily 1,5h

Ti
ap. kevyt lenkki 30min
ip. pk-intervalli 1.15 vauhti 4.00-4.50/km + maantiepyörällä 1h päälle (reidet hapoilla)

Ke
ap aamulenkki 28min
ip. VK-intervallit 10*3min (ka. 3.20/km vedoissa), juoksu tuntui hyvältä (vielä tänään)

To
ap. aamulenkki 27min+kestovoima 30min jaloille
ip. kevyt pyöräily 1.51 (maantiepyörällä Tuopin kanssa) "ei tainnut olla palauttava tämäkään"

Pe
ap. vesijuoksu 60min kevyt, "katselin kelloa minuutin välein"
ip. verkat 8km + kuntopiiri 30min "lihakset tosi huonot"

La
ap. 10 km kova 35.08. "tunne oli tuloksen mukainen"
ip. kevyt pyöräily Pohojanmaalla 3.30 "nyt ei reiska väsyny"

Su

ap. pari suunnistuspätkää (VK1) 2*n.4km "jalat ja pää väsyneet: Yritin muka opetella peukun käyttöä ekalla lenkillä. Kartasta näkee, kuinka hyvin homma toimi. Suunnat persiilleen ja kartanluku nollassa. Lopussa heitin kompassin taskunpohjalle ja homma rupesi toimimaan . Taidanpa jättää nuo peukkuhommat muille vastedes."

Eka pätkän sähellystä

"Paljaalla oli parepmaa"

Sunnuntaina sain komennon Helsinkiin työkeikalle ja siellä kävin tiistain maissa Olarissa katsastamassa viime vuoden HL-maaston. Lihakset olivat palautuneet jo jonkinlaiseen tilaan ja kävin juoksemassa rennolla vauhdilla (=VK1) 7,7 km (49min). Kauden toisessa kotimaisessa reenissä älyttömiä virheitä ei enää tullut, mutta vielä on paljon tekemistä.

Olarin herkkua !!

Viikonloppuna sitten kauden tokaan kisaan Tiomilan jälkeen. Nyt ei tarvitse polvesta toki enää murehtia, mutta vuoden päivät vaivannut nilkkakaan ei ole vielä tikanderissa. Hyvällä teippauksella tuo suunnistus on nyt kohtuullisen hyvin onnistunut. Juuri viime vuoden Finnspringin pitkällä matkalla jalkani teloin, joten lähdetään Närpiöön sulkemaan ympyrää. Tällä kertaa tosin A-sarjaan, sillä kunto on vielä sen mukainen.

Ensi viikon uutisaiheissa luultavasti on jotain pyöräilyyn ja korvaavaan harjoitteluun liittyvää... tai sitten en kirjoita mitään kolmeen kuukauteen.

336km ja 8. osuus

Tänä vuonna on 1000km tiukassa juosten. Toukokuun puolta väliä eletään ja kasassa on sen verran kilsoja, mitä tuli 1,5 viikossa Gran Canarialla reilu kolme vuotta sitten. Ennen pääsisäisleiriä pääsin edelliskerran juoksemaan 4 viikkoa aikaisemmin - joten hartaudella ja maltilla on ärsykkeitä elimistöön annettu!! Latviaan olin pakannut pikkukenkiä ja kauluspaitoja - pakkohan sitä oli jo valmiiksi maksettuun reissuun lähteä.

Suunnistusnetissä epäiltiin, että Jyväskylässä on keskitytty tänä talvena itse tekemiseen. Tilanne on ollut vain niin, ettei yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa. Meininki on ollut Mädin kanssa koko kevään seuraavanlainen. Kuvittelee vain autojen tilalle miehet.

Kauden tavoitteena on nyt tovin ollut jalkojen kuntoon saanti. Vammaluettelo on ikävä kyllä pyrkinyt vai pidentymään, joten kyllä tässä itseänikin hieman ihmetyttää, miksi sitä ollaan Milaan lähdössä. Nilkka on edelleen toosana (pysyy leukon avulla kasassa), polvessa on plika ja miehessä muutenkin niin paljon pikkuvikaa, että 8. osuus on kyllä aivan liikaa. Suorituksen hallinnan täytyy kuitenkin olla dimangia, joten ei hätää. Itsevarmuus saatiin kohilleen, kun olin suunnistuvetoreenissä paremman puolikkaan joukossa melkein joka vedossa.


Kun nyt ehjänä pääsisi takaisin!

Olen tikissä!

Julma leiritarina

Julma leiritarina

Menomatkalla välilaskun aikana Frankfurtin lentokentällä juostu kova harjoitus meinasi olla kohtalokas. Väistäessäni isoperseistä lentokenttävirkailijaa, turoilin itseni suoraan päin kahvikojua, tietysti polvi edellä. Polvihan oli rytäkän jälkeen sen verran kipeä, että tiesin vaihtoehtoja olevan kaksi. Joko lento takaisin Suomeen ja leikattavaksi, tai Portugaliin leirille peukut pystyssä, olihan matkakin jo maksettu. Pakkohan se oli leirille lähteä, tai matkaa sinne jatkaa.

Majoitus oli kauniin luonnon keskellä (ei mitään) oleva maatalo. Mainio paikka harjoitteluun. Perillä ensimmäisenä päivänä polvi oli erittäin kipeä. Pystyin juoksemaan ensimmäisen päivän aamuna 5min, kunnes kipu oli kestämättömän kova. Puolen päivän aikaan pystyin juoksemaan jo 15minuuttia. Päiväkaljan jälkeen meni jo 30minuuttia. Juoksin, itkin ja konttasin. Ensimmäisen päivän iltana olin oppinut jo kestämään kipua ja pystyin juoksemaan tunnin. Siitä alkoi harjoittelu.

Joka aamu heräsin kello 6.30, join lasin vettä ja juoksin 15-20km, rauhallista vauhtia. Joskus lähdin
liikkeelle jopa aivan kävellen, josta pikkuhiljaa kiihdytin rauhalliseksi juoksuksi, n.4min/km. Harjoituksen jälkeen söin aamupalan. Suoraan puusta sai poimittua appelsiinin ja majatalon pihasta sai poimia kanan yön aikana munimia munia. Lisäksi söin aina aamuisin lusikallisen hunajaa. Kello 11.00 oli päivän pääharjoitus, joka oli useimmiten suunnitusta. Joko 4-5 sprinttirataa tai 20-30km pitkä rata joka päivä. Oli sprinttiä, oli multiteknikaalia, oli kaikkea. Oli pitkää ja vielä pidempää väliä. Päivisin vedin kevyen lounaan ja päiväsumpit, joka olikin päivän kohokohtia. Iltaisin kolme kertaa viikossa pyöräilin 50km /per suunta lähimmälle urheilukentälle, jossa otin vähän vetoja fiiliksen mukaan. 20x tonni kiihtyvästi 3.00 keskiarvolla tai 15km ins'n'outseja 50m pätkissä
n. 2.50-2.45 vauhtia. Majatalon pihalla pyöri kanoja ja riikinkukkoja, joita sai vapaasti popsia päivälliseksi. Iltaisin join aina vähintään sixterin kaljaa, jotta en vajonnut yksinäisyyden mukanaan tuomaan henkiseen masennukseen. Polvikin oli välillä niin perkeleen kipeä, että joutui ottamaan myös hieman vahvempaa. Mitä pidempi harjoitus, sitä isompi pullo. Viikossa kilometrejä kertyi noin 300.
Näin meni muutama kuukausi.

Jossain vaiheessa rahat alkoivat käydä vähiin ja oli elettävä tarkasti. Huomasinkin eläneeni jo pari viikkoa pelkällä patongilla ja kaljalla. Yleensähän en juo kuin harjoituksen jälkeen, mutta nyt kalja oli tärkeä itsesäälin peittämiseksi. Harjoitusmäärätkin olivat samalla kasvaneet 360kilsaan viikossa. Tunsin vain pakottavaa tarvetta suunnistaa, aina oli pakko päästä suunnistamaan, satoi tai paistoi. Olin jo mielessäni ajatellut, että joudun turvautumaan suurlähetystömme apuun, mutta lähetin kuitenkin viimeisillä roposilla sähkeen seuralle. Siinä luki vain yksi sana: RAHAT.

Joka aamu kävin kujuilemassa majatalon emännältä, että olisikohan tullut telegrammia Suomesta, mutta jouduin pettymään kerta toisensa jälkeen. Eräänä kauniina tiistai-iltana, kun rahaa oli jäljellä enää yhteen yhdistettyyn kalja-patonki ateriaan, olin juuri tullut 40kilsan (2h 10min) kevyeltä iltalenkiltäni ja venyttelin pohkeita pihalla, kun majatalon emäntä vihelteli perään, että nyt olisi telegrammeri pyrähdellyt siihen malliin, että saattaisin tykätä. Telegrammissa luki pankin nimi, josta saisin noutaa lisää rahaa. Jipii.
Sinä iltana en syönyt mitään. Join loput rahani.
Seuraavana aamuna juoksin 25x tonnin 2.50 keskiarvolla kuin vettä vain. Reenin jälkeen hipsin pankkiin ja sanoin: "rahani, por favor". Menin saman tien lähimpään mäkkäriin vetämään happymealin. Illalla vaihdoin majoitukseni Evora City Hotelliin ja tein sopimuksen hotellin omistajan kanssa, että saan syödä ja juoda niin paljon kuin haluan, milloin haluan. Aurinkokin oli paistanut kirkkaalta taivaalta jo kolme kuukautta putkeen, joten olosuhteet olivat kohdillaan. Päätin aloittaa hirmuisen harjoittelun. Nostin samantien harjoitusmäärät Taivaisen tasolle.
Päässä soi vain laulu ”ensh kauel”.

-tummien vesien tulkki, vieraileva kirjoittaja