Pappilanvuori Open

Tiomilaan valmistavana juoksin epätyypillisen hyväpohjaisessa Keski-Suomalaisessa maastossa ns. Pappilanvuori Openin, johon Harri Mehto oli laatinut sähäkän 5,4km:n radan perhoshajontoineen. Nousuakin oli kertynyt mukavasti 210m. Osa miehistä kävi edellisyönä kietaisemassa reenin ja mm. Pais luukutti varsin kovat lukemat yöllä 33:55. Hyvin kulki itsellänikin päiväseltä ja aikaa kului 30:20, parannettavaa jäi noin 45 sekkaa.

Tässä sitä herkkua. Varsin ruotsalaiselta näyttää kartta, joten valmistava parhaasta päästä.

Rautalanka HL:stä

Tässä oli omat ennakot HL:sta. Ei mikään ihme, että tein parilla rastilla koukut.

2-3: hyvän lähtösuunnan ja rinteeseen kapuamisen jälkeen odotin edessäni tasannetta ja kumparetta. Saavutettuani ne, katsoin rastipisteen - kivi tasaisella. Katseeni osui välittömästi ensimmäiseen pistemäiseen kohteeseen (vasemmalla ollut pistekumpare), jossa lippu paistoi sivussa. Ei muuta kuin kohti rastia ja uuden välin suunnittelu. Rastilta lähtiessä kuitenkin tajusin, että nyt polku on väärällä puolella ja pitkulainen kumpare ihan liian lähellä. Ei muuta kuin nöyrästi omalle rastille.

5-6-7: Erittäin heikko lähtösuunta. Kohteet heti rasivälin alussa tuli hypättyä yli. Suon jälkeen ensimmäinen avokalliokumpare kävi rastipisteestä ja sitten ihmettelemään. Seuraavalle välille katsoin kohteet alussa hyvin. Päätin edetä vieläpä suoraan, enkä kierrä vasemmalta polkua. Suunnistus pysyi hyvin edessä polulle asti, jonka ylitin roikinalla (mäen päällä jo ennakot alamäkeen) Oletin padon olevan polku ja siksi hämäännyin hetkeksi. Olin jo lähtemässä kiertämään polkua, mutta sitten tajusin, että suoraankin pääsee.

Kohinaa kehossa

Ruotsin leirin jälkeen ei kauaa ehditty paikallaan maata, kun jo kevätflunssa sai yliotteen. Kevätyö-viestin passasin flunssan takia ja keskityin kisan seuraamiseen kotopuolesta. Mielessä siinsikin jo HL sekä tuleva Tiomila. Toinen etapeista on nyt takanapäin, ja sen myötä pientä epävarmuutta ilmassa. Jotenkin hyvin tyypillistä minulle hosua suunnistuksessa, kun itseluottamus kuntoon ei ole parhaillaan.

Olen seuraillut jonkun verran talven mittaan yösykkeitäni ja saanut niistä palautetta Firstbeatin ohjelman avulla. Aika mielenkiintoista on ollut huomata kuinka kevään mittaan keho reagoi herkemmin kuormitukseen, mikä näkyy palautumistason suurena vaihteluna. Vaikka talvella tulikin harjoiteltua paljon ja myös kohtuullisen tehokkaasti. On kehon stressi- ja palautumisreaktiot pysyneet hyvin samalla tasolla koko ajan. Ensimmäisen sairastelujakson jälkeen ja sitä seuranneen Sveitsin leirin aikana kehon stressireaktiot ovat lisääntyneet selvästi. Vielä Ruotsin leirin alussa on havaittavissa samaa trendiä, mutta leirin kuluessa stressireaktiot pienentyivät, kuten alkutalvesta. Ruotsin leirin jälkeen saatu tauti on taas aiheuttanut suurta vaihtelua stressi- ja palautumistasoissa. Jo pelkästään reipas harjoitus (kuten perjantainakin ennen HL:aa) voi kuormittaa suuresti, vaikka itse harjoitus tuntuisikin kevyeltä. Palautuminen kestää näinollen huomattavasti kauemmin kuin esim. talvella, jolloin kovan harjoituksen pystyi toistamaan yhden kevyen päivän jälkeen. Sarkastisesti katseltuna kuntoni nousee (eli elimistön tasapainoa koetellaan) jo aika kevyilläkin harjoituksilla;) Harmi vaan, että palautuminenkin ottaa hieman pitempään tällä hetkellä.

Jatkossa hyvä taito on oppia yhdistämään testin mittaamaa kuormittuneisuus omiin tuntemuksiinsa. Luulenpa, että monena keväänä on tullut jossain vaiheessa hakattua päätä seinään, kun kisoissa ei kulje, vaikka harjoittelu tuntuu talven tekemisiin verrattuna täysin passailulta. Silloin se yksikin kova reeni on saattanut olla liikaa, jos keväinen flunssa on käynyt kylässä muutamia viikkoja sitten.

Ja takaisin yläkertaan. Viidestoista sija ei lämmitä yhtään, mutta en jaksa sitä nyt sen enempää harmitella. Suoritus ei jäänyt pelkästään kyllä kulusta kiinni, sillä ensimmäisen kartan vaativissa suunnistustehtävissä onnistuin ihan rehellisesti pummaamaan. Kaikkein parhaimpana esimerkkinä ehkä kolmannen rastin varma otto. Eikä kutosen loiva varmstuskaarros jätä ketään kylmäksi.
Huovila ajoi kiinni kartanvaihtoon ja olin statistin roolissa tokan puoliskon, joten kisasta ei kauheasti jäänyt käteen. "En sipannut, mutta kierroksia ei löytynyt" kuvaa suoritustani yhtä hyvin kuin "en pummannut... yhtään rastia yli puolta minuuttia". Varma menestysresepti on syntynyt!!

Tässä vielä kilpailun toinen osa

Toivottavasti seuraava kohina kehossa alkaa jo kaikua valtaisasta hyperkompensaatiosta.

-Vormisto

Södertälje II

Svartnattan jälkeen leiri kääntyi ehtoon puolelle, myös kulun puolesta. Seuraavana päivänä tehty kevyt suunnistus ei paljoa lupaillut. Toisaalta suunnistaminen oli leirin parasta. Mutta hitaassa vauhdissahan suunnistaminen onkin pirun yksinkertaista. Illalla puolen tunnin verkka. Otettiinpa järvessä 5 min kylmähoidot jaloille ja koitinpa hieman venytelläkin. Silti takareisi oli varsin kipiä seuraavan päivän Kolmårdskavlenissa, jossa avasin ankkureitten kolmosen. Juoksu ei ollut herkintä, mutta suunnistus aika perusvarmaa alun muutamia kupruja lukuunottamatta. Oli silti melkoinen yllätys, että valtaisia letkoja tuli vastaan yli radan puolenvälin, vaikka aika puikkoihinkin meni. Vaihdossa sain kaunisteltua sijoituksen kolmanneksi, 50.13 (7,9km). Öbergin juoksu 43.44 hajontaparilla (4. osuus) osoitti, että on ne Ruottin poijatkin käyny talvella lenkillä - jäätävä juoksu!

Kolmårdskavlenin aloitusosuus

Lauantain kevyt reeni. "suunnistus sujuu..."

Leiri saatiin lopulta pakettiin varsin rauhallisen laivamatkan säestyksellä. Diskossa tuli kokeiltua jäätäviä paritanssiliikkeitä mm. Mädin kanssa. Aamulla oli niskat hieman soirossa. Onneksi kellään ei ollut kameraa mukana...saati aivoja.

Kokonaisuudessa leiri sujui loistavasti. Puitteet ja olosuhteet olivat kohdillaan - ruoka valmista ja reenit onnistuneita. Aika paljon varmempi olo tulevaan kilapilukauteen siirryttäessä. Nyt pitää vain malttaa palautella viikon verran ja yrittää ottaa rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty, kun muistelee kaikkia rästiin jääneitä koulutöitä.

Svartnatta

Oli synkkä ja myrskyinen yö - sekä Svartnatta.

Hyiseen yöhön suuntasimme AngA:n 3. joukkueessa kokoonpanolla Misu ja Vormisto. Ohjelmassa oli n. 8,7km pätkät ja mukana muutamia ruotsalaisia kansallisen tason duettoja, kuten Ulrichehamns ja Hällenin poijat. Avaukseen oli eksynyt mukaan ruottin kulkupäällikkö Erik Öhlund ja noin puolivälissä osuutta joutui Ankkureiden ykkösen avaaja Mädi toteamaan, "Öhlund karkaa, eikä kukaan muu pysy perässä kuin Patana." Jäätävää!

Itse en tiennyt kilpailukeskuksessa ykkösosuuden vaiheista tuon taivaallista ja harmikseni en ollut kuullut joukkuettamme väliaikarastin luettelossakaan. Öhlund saapui lopulta yksin vaihtoon noin 30 sekunnin kärjessä. Sitten alkoi näkyä seuraavia lamppuja. Muutamia ruotsalaisia ja neljäntenä vaihtoon saapui n. 50 s kärjestä ykkösjoukkueen Mädi, mutta Mikko vain 10 m perässä. Mikko huikkaa karttaa antessaan, että alku on sama ja loppu mulla lyhyempi. Hyvä tietää...

Yhdessä Mäksän kanssa lähdemme taivaltamaan omaa osuuttamme. Juoksemme koolle Öbergin kiinni, joka kuitenkin heti alusta puikkaa polkua vasemmalle, kun itse pyyhällän sovitun mukaan suoraan rastiviivan suuntaan. Kartan huomataan heti alkutaipaleella täyttävän ruotsalaisen laatukartan kriteerit, mikä ei tule yllätyksenä. Rastia lähestytteässä etuvasemmalla näkyy valoa. Rastille tultaessa ehdin nähdä Öbergin paidan säntäävän kohti kakkosta. Ei muuta kuin perään...
Kakkosvälin aikana tavoitan vähitellen Öbergin, joka etenee varsin sujuvasti. Perässä ei näytä pysyvän kuin Mäksä ja Niggli. Nelosrastille tultaessa Öberg etenee liikaa vasemmalle ja pääsen kuittaamaan. Saan suunnistaa yksin seuraavan rastin puoliväliin, jolloin PETER puskee takaa, rinnalle. Rastilla leima ruutuun yhtäaikaa. Kutoselle lähdettäessä Öberg suuntaa aika reippaasti vasemmalle, kun itse pyrin pysymään rinteen suunnassa. Rasti ei löydy kovin sujuvasti, vaan pysähtelyjä tulee runsaasti noin 50 m ennen lippua. Lopulta saan pyöreästä kumpareesta kiinni ja uskallan rastille asti. Heti perässäni seuraa Mäksä ja Niggli. Kääntäessäni lampun kohti seuraavaa väliä Näen yhden lampun tulevan etuvasemmalta rastimme Suuntaan. Arvaan Öbergin olevan tekemessä pesäeroa. Hetken ajattelen riskinottoa seiskalle ja juosta valoa kiinni, mutta en kuitenkaan täysin osta tätä vaihtoehtoa. Tuloksena kuitenkin noin15 sekunnin koukku vasemmalla ja Öberg karkaa.
Isken ranteeni niin suoraan kuin ikinä kykenen ja lataan rannemalliini ehkä maailman tarkimman suunnan. Ajopolulla mietin, pitäisikö kiertää ympäri, mutta hieman epävarmasti jatkan suoraan kuitenkin kinnaten koko ajan hieman oikealle, mikä toisaalta on mukavampi vaihtoehto, kuin painaa koko väli varvikossa. Polkuvälillä ehtiikin hyvin suunnitella kasirastin tarkan rastinoton. Lippu löytyy jo 1,5 min etsintöjen jälkeen.
Niggli sai meidän (Mäksä ja minä) pummistamme johtuen pienen etumatkan, mutta se selkä hinataan hyvin nopeasti kiinni. Ysi löytyy ongelmitta ja seuraava väli näyttää vaativalta ruotsalaiselta polkuväliltä. Suuntaan aika jyrkästi oikealle, josta otan polun alle. Juoksen reippaasti ja kuuntelen samalla takana eteneviä kavereita. Aluksi luulen, että nyt taisivat molemmat jäädä, mutta rastille tultaessa huomaan, että joku sieltä tulee. Mäksä on aloittanut raivoisan loppuvetonsa ja Niggli alkaa nitkahtaa. Kahdelletoista hyökättäessä Mäksä aloittaa 5*15m intervallit ja päätän lisätä itsekin vauhtia. Polkua lähestyttäessä huomaan Mäksän suuntaavan hieman vasemmalla ja muistan Mikon sanat lyhyestä lopusta. Otan leimat varmasti ja jo hieman tyylitellen ja luen huolellisesti erittäin vaativalta näyttävän lopun. Onneksi olen käynyt katsomassa myös viimeisen rastin kylvösuunnat etukäteen ja tiedän pystyväni valitsemaan täydellisen mikroreitinvalinnan maalisuoralla noin 5 cm sänkipellolla. Olemme toisia ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Kolmannen sijan nappaa ankkureiden ykkönen noin 5cm erolla ennen Ulrichehamnia.

Lisää tuloksia
http://www.vingakersok.nu/sn2008/

Kisabaana

Heilahtaakohan kävelykisoissa laikka


AngA 3


Kummankohan ottaisi?


Kärkikolmikko

Kahden kova

"Mitä sulla on huomenna?" Ei mitään, kahden kova..."

Huh, onneksi se oli jo eilen. Tänään luvassa kevyttä vaeltelua parin tunnin verran. Eilisaamuisen suunnistusvetoreenin jälkeen suuntasimme vielä Mädin ja Misun kanssa Ruotsin tulevien mestaruuskisojen väliin sijoittuvalle karttapalalle, jossa rykäisimme 5,2km pitkän yhteislähtöreenin hajonnoin. Kyllä oli mukavata. Kulku oli leirin parasta antia ja suunnistuksessakin oli ainakin ajoittain sitä paljon mainostettua krippiä. Aikaa meni idyllisessä kulturområdetissa 30min. Mikä hienointa kunnon taistelua oli taas havaittavissa. Mädillä ja mulla oli koko radan sama hajonta, mikä toisaalta aiheutti pientä passiivisuutta heti alussa. Mikko pääsikin kuittaamaan heti alussa sujuvammalla menollaan ja pitikin piikkipaikkaa ahnaasti heti alkumatkasta. Nelosrastilla tavoitin Mikon etumatkan suoralla reitinvalinnalla. Ja vitosella otiinkin lähes nipussa.
Mädi yritti tämän jälkeen vasemmalta reitinvalintaa kutoselle, mutta joutui antautumaan noin 30 sekkaa. Itse sähläsin hieman lyhyellä 6-7 välillä ja Mikko teki pesäeroa lisää sisäkaarteella. Kasille mentäessä näin Mikon selän etenevän vimmattua vauhtia jo suon toisella puolella, tien tuntumassa, kun itse taivalsin suovitelikössä. Krippi katosi kasia lähestyttäessä ja aikatappiota tuli lisää kivutessani jokaisen turhan mäen ennen kasia. Sain kuitenkinkin sisäkaarteen viimeiselle rastille ja rastinotkoa lähestyttäessa huomasin Misun ahnaan tunkeutumisen rastinotkoon. Eroa oli noin 5 sekkaa. Mikko valikoi loivan kierron maaliin oikealta ja itse hyökkäsin suoraan kohti maalia. Viimeiseen mäkeen kivutessa olin jo hetken varma voitostani. Lisäsin vauhtia entisestään ja varauduin nostamaan Kankimaisesti sormen pystyyn leimatessani mutta kuin feenixlintu tuhkasta Misu hyökkää etuoikealta suoraan kivenmöhkäleelle ja vie koko helahoidon - prkl!

Viestireeni 5,2km. Toinen hajonta pinkillä.

Mutta olihan hyvä harjoitus. Mukava nähdä nyt mihin pystytään svartnattassa perjantaina eilisen championin kanssa

-Vormisto

Södertälje

Helou!

Josko sitä itsekin sitten rupeaisi täyttämään bittiavaruutta. Onhan se hienoa pitää tälläistä, kun juuri kellään ei vastaavaa ole...

No pitemmittä puheitta, siirrytään tähän päivään ja Södertäljen leiriin. Ollahan oltu nyt viime perjantaista asti reissun päällä AngAn keväisellä Ruotsin leirillä. Järjestävästä seurasta on saatu väkevä edustus, Mädi ja Mäksä. Ilmeisesti määrä korvaa laadun. Mukana myös Pajulan nuorimmainen ja Misu. Paska on haissu sekä banjot soinut.

Täytyy kyllä tunnustaa heti kärkeen, että paljon ja väärin harjoitelleen oiretta on ilmassa. Suomeksi sanottuna kulku ei ole aivan terävimmillään tällä hetkellä, mutta toivottavasti parin viikon kevyempi jakso tähän perään pukkaisi kunnon esiin. Ei se nyt ihan paska ole tälläkään hetkellä.

Viikon sapluuna on ollut seuraava.

La kevyt suunnistus 50min

Su ap. kevyt juoksu 14 eli reilu tunti turhaa
ip. "Långa-reeni" 11km yht. lähdöllä. Aikaa tuhrautui kyllä runsaan puoleisesti, 1.20

Ma ap. kevyt suunnistus 1.15 Acksjöarnassa
ip. Yö-reeni 30 min 4,5km

Ti pitkä suunnistus Marietorp 15,2km 2.00, Ei tainnut olla ihan palauttava. lopussa nahka.

Ke ap. suunnistusvedot 6*n.1km yht. 6,18km 34.11. "parempaan päin"


Saapi nähdä jaksaako tänään vielä suunniteltua toista kovaa. Joka tapauksessa huomenna on lepoa ja perjantaina pariyöviesti. Sunnuntaina vielä luvassa Kolmårdenskavlen.

Positiivista on ollut, että suunnistus on ollut kohtuullisen sujuvaa, ainakin päivällä. Yöllä toisaalta on koukittu päivänkin edestä. Tässä karttoja reissusta...

Tvätagården 6,69km

Acksjöarna: Su långa-reeni, punainen rata (sin. piirros) ja Ma kevyt suunnistus (sininen rata)


Marietorp: 2h 15,2km "aivan nahka", 1. osa


Marietorp 2.osa


Herrsättra: Suunnistusvedot 6* n.1km

Että sellaasta...