Sadismin ennakkospekulaatiot

Nilkka on soirossa taas, mutta eihän se estä spekuloimista.

Sadismin etukäteis informaatiot ovat aina olleet hyvin varovaisia, ja tietoa on tihkunut varsin nihkeästi. Usein vasta edellisiltana on kerrottu opastuksen alku. Nyt on kuitenkin annettu epäilyttävän paljon tietoa jo viikkoa etukäteen. Kaikkea ei kannata uskoa, mutta todennäköistä on, että näillä main tullaan liikkumaan ensi viikonloppuna.

Vähintääntkin mielenkiintoista olis nähdä taas kilpailijoiden ilmeet, kun kartta lyödään käteen lhtöhetkellä. Tänä vuonna en pääse itse sitä näkemään, mutta toivottavasti osuvia kuvia ilmestyy jälkikäteen. Onko luvassa ennätyksellisen vähärastinen rata? Minkälaisia ovat tämän vuoden kartat? Siinä muutamia kysymyksiä, mitä pyörii jokaisen ensi viikonloppuna itseään rankaisemaan menevien mielessä.

Kaivoin nopeasti karttapalat esiin, joita ratamestari oli laittanut kilpailukutsuun. Luvassa on todennäköisesti varsin paljon uutta herkkua, ainakin suurimmalle osalle kilpailijoista. Tässä muutamat karttapalat alkuperäisinä ja tuoreempina versiona.

Tässä ensimmäinen karttapala, kilpailukeskuksesta muutama kilometri koilliseen. Länteen päin avautuu varsin hermeettisen näköistä pienipiirteikköä. Pitää tarkastella vielä ilmakuvasta, onko alueelle tullut uutta, rullatuoliani hidastavaa aukkoa.










Tämä oli hieman kinkkisempi, mutta uskon paikan olevan sama. Lammen muoto oli aika selvä. Tämä on edellisestä karttapalasta pari kilsaa etelään. Aika priimaa tämäkin!




















Tämä pala ehkä ei niin nautinnollista. Voisin kuvitella, että aluella tyypillistä sekametsää, ja paljon tehty metsähoidollisia toimenpiteitä. Laitetaan tarjolle nyt kuitenkin.











Siinä pientä höystöä tämän vuoden sadismiin. Ei muuta kuin rasvaamaan rullatuolin laakereita.

690m ja reilu 7min

Jani järjesti eilen tuparisuunnistukset. Kartta alla reittipiirroksineen. Aika haastavaa oli. Kivet oli 20-50 senttisiä. Isot siitä isompia. Vaikeinta oli ehkä löytää leimasin mättäältä. Enskakin (Lakanen) on tikissä, sillä hän pesi minut noin minuutilla. Tosin taisi vetää toista varvia?

games!

Lisää reeniä!

Pirstoutumasta ruhjeeseen - vai miten se oli?

Aikaa on kulunut varsin pitkään viime kerrasta. Siitä nimittäin, kun kävin viimeksi lenkillä. Ainakin tällainen olo tulee, kun seuraa erään nimeltä mainitsemattoman pohjoisen pojan harjoittelua hänen omilta sivuiltaan. Kymmenen tunnin viikothan noihin verrattuina eivät paljoa paina. Monesti saan oman sykkeen lähelle aerobista kynnystä ja kainaloihin kunnon toimistot, kun vain selailen kaverin tekemisiä. Huh. Tuleepa itellekin jotain kirjattavaa viikon varrelta. En kirjoita vielä tässä yhteydessä oodia Omalle, vaikka sellaisen hän olisi selkeästi ansainnutkin. Ehkä se tulee joskus myöhemmin, kuten vaikkapa Tiomilan paluulaivalla...

"Koko kevään syyssää. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa!" Siinä lyhyesti kiteytettynä fiilikseni suunnistuskaudesta 2008. Ennen Jukolaa nilkka meni soiroksi tärkeääkin tärkeämmässä Keski-Suomen Cupissa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Diagnoosi on muuttunut matkan varrella, mutta mikä tärkeintä, nilkka on edelleen kipeä. Luuruhje (luumustelma) on ottanut varsin lujasti kodin vasemman jalan telaluustani, ja vain luoja tietää kuinka hyvin se viihtyykään siellä.
Nyt olen valittanut tarpeeksi asiasta, PISTE.

Sitten paluu arkeen. Viikonloppuna kävin kokeilemassa peruskartalla suunnistusta. La oikein juosten ja tulihan sitä viivaa laitettua heti 18km verran. No suuri osa radasta oli kuitenkin viitoitusta tiellä ja poluilla, pieni osa metsässä. Mikä tärkeintä, hyvä pitkä VK-reeni päiväkirjaan. Olihan mukavata, vaikka vasen jalka onkin voimaton ja löysä kuin ... no, jätetään sanomatta.



Kokeilu osoitti, että vielä ei ole aika. Siksi päätinkin vetää uuden viivan (karttaan) vasta sunnuntaina. Tällä kertaa tosi pääosin kävellen ja porukassa. Yksin reenaavat vain erakot ja todelliset urheilijat.

Vaellus su (rapelo)

En viitsinyt laittaa reittipiirrosta mukaan, sillä jälki olisi ollut samanlaista kuin Mäksän TOP10 pummikoosteessa takavuosilta. Aivan mahdotonta edes arvailla, missä sitä on tullut harhailtua.

Lähtökohdat ovat kuitenkin nyt tässä ensi kauteen ja jonkin verran on tekemistä. Lupaan täältä läppärini takaa aloittaa kauhean lihashuolto intoilun, jos vaikka vammat loppuisivat siihen. Pari viime vuotta olen varmasti sitkutellut aika veitsen terällä.

Suunnistusnetistä luin, että Mäksä, SP ja Koiviston Matti aikovat olla mukana ensi kevään PM kisoissa. Eipä voi laittaa poikia huonommaksi, joten aion lähteä itsekin seuraamaan kisoja Halikkoon ensi keväänä...

Onkohan ankkurikellarilla vielä tilaa?

-Vormisto

Touri avattu

Pientä ropleemia on ollut kevät täynnä tänä vuonna. Koko kevään kestäneestä kroonisesta flunssasta selvitessä nilkan nivelsiteet napsuivat yläneen pitkänmatkan katsastuksessa. Viikonlopulla yritin ahnehtia molemmat kisat, ja lauantaina peli oli jälleen pelattu. Sprintti jäikin sitten väliin. Hieman kyllä nyt harmittaa...

Monesti kuitenkin vastoinkäymisiä kohdatessa motivaatio saattaa kääntyä yllättävään nouskiitoon - toisinaan taas ei. Nyt kuitenkin halu päästä taas reenamaan, koko kevään jatkuneen pakollisen passailun vuoksi, on kasvanut valtaisaksi. Tällä viikolla suuntasin pohjanmaalle hakemaan fillaria, jotta päivän ylimärääisten ja tuskaisten tuntien täyttämiseksi. Eilen illalla suuntasin heti maantielle Jaskan uudella maantiepyörällä parin tunnin iltalenkille. Kyllä reenaminen vaan on mukavaa.
Tänään Tour jatkuu 35km kiihtyvällä vk:lla

Pappilanvuori Open

Tiomilaan valmistavana juoksin epätyypillisen hyväpohjaisessa Keski-Suomalaisessa maastossa ns. Pappilanvuori Openin, johon Harri Mehto oli laatinut sähäkän 5,4km:n radan perhoshajontoineen. Nousuakin oli kertynyt mukavasti 210m. Osa miehistä kävi edellisyönä kietaisemassa reenin ja mm. Pais luukutti varsin kovat lukemat yöllä 33:55. Hyvin kulki itsellänikin päiväseltä ja aikaa kului 30:20, parannettavaa jäi noin 45 sekkaa.

Tässä sitä herkkua. Varsin ruotsalaiselta näyttää kartta, joten valmistava parhaasta päästä.

Rautalanka HL:stä

Tässä oli omat ennakot HL:sta. Ei mikään ihme, että tein parilla rastilla koukut.

2-3: hyvän lähtösuunnan ja rinteeseen kapuamisen jälkeen odotin edessäni tasannetta ja kumparetta. Saavutettuani ne, katsoin rastipisteen - kivi tasaisella. Katseeni osui välittömästi ensimmäiseen pistemäiseen kohteeseen (vasemmalla ollut pistekumpare), jossa lippu paistoi sivussa. Ei muuta kuin kohti rastia ja uuden välin suunnittelu. Rastilta lähtiessä kuitenkin tajusin, että nyt polku on väärällä puolella ja pitkulainen kumpare ihan liian lähellä. Ei muuta kuin nöyrästi omalle rastille.

5-6-7: Erittäin heikko lähtösuunta. Kohteet heti rasivälin alussa tuli hypättyä yli. Suon jälkeen ensimmäinen avokalliokumpare kävi rastipisteestä ja sitten ihmettelemään. Seuraavalle välille katsoin kohteet alussa hyvin. Päätin edetä vieläpä suoraan, enkä kierrä vasemmalta polkua. Suunnistus pysyi hyvin edessä polulle asti, jonka ylitin roikinalla (mäen päällä jo ennakot alamäkeen) Oletin padon olevan polku ja siksi hämäännyin hetkeksi. Olin jo lähtemässä kiertämään polkua, mutta sitten tajusin, että suoraankin pääsee.

Kohinaa kehossa

Ruotsin leirin jälkeen ei kauaa ehditty paikallaan maata, kun jo kevätflunssa sai yliotteen. Kevätyö-viestin passasin flunssan takia ja keskityin kisan seuraamiseen kotopuolesta. Mielessä siinsikin jo HL sekä tuleva Tiomila. Toinen etapeista on nyt takanapäin, ja sen myötä pientä epävarmuutta ilmassa. Jotenkin hyvin tyypillistä minulle hosua suunnistuksessa, kun itseluottamus kuntoon ei ole parhaillaan.

Olen seuraillut jonkun verran talven mittaan yösykkeitäni ja saanut niistä palautetta Firstbeatin ohjelman avulla. Aika mielenkiintoista on ollut huomata kuinka kevään mittaan keho reagoi herkemmin kuormitukseen, mikä näkyy palautumistason suurena vaihteluna. Vaikka talvella tulikin harjoiteltua paljon ja myös kohtuullisen tehokkaasti. On kehon stressi- ja palautumisreaktiot pysyneet hyvin samalla tasolla koko ajan. Ensimmäisen sairastelujakson jälkeen ja sitä seuranneen Sveitsin leirin aikana kehon stressireaktiot ovat lisääntyneet selvästi. Vielä Ruotsin leirin alussa on havaittavissa samaa trendiä, mutta leirin kuluessa stressireaktiot pienentyivät, kuten alkutalvesta. Ruotsin leirin jälkeen saatu tauti on taas aiheuttanut suurta vaihtelua stressi- ja palautumistasoissa. Jo pelkästään reipas harjoitus (kuten perjantainakin ennen HL:aa) voi kuormittaa suuresti, vaikka itse harjoitus tuntuisikin kevyeltä. Palautuminen kestää näinollen huomattavasti kauemmin kuin esim. talvella, jolloin kovan harjoituksen pystyi toistamaan yhden kevyen päivän jälkeen. Sarkastisesti katseltuna kuntoni nousee (eli elimistön tasapainoa koetellaan) jo aika kevyilläkin harjoituksilla;) Harmi vaan, että palautuminenkin ottaa hieman pitempään tällä hetkellä.

Jatkossa hyvä taito on oppia yhdistämään testin mittaamaa kuormittuneisuus omiin tuntemuksiinsa. Luulenpa, että monena keväänä on tullut jossain vaiheessa hakattua päätä seinään, kun kisoissa ei kulje, vaikka harjoittelu tuntuu talven tekemisiin verrattuna täysin passailulta. Silloin se yksikin kova reeni on saattanut olla liikaa, jos keväinen flunssa on käynyt kylässä muutamia viikkoja sitten.

Ja takaisin yläkertaan. Viidestoista sija ei lämmitä yhtään, mutta en jaksa sitä nyt sen enempää harmitella. Suoritus ei jäänyt pelkästään kyllä kulusta kiinni, sillä ensimmäisen kartan vaativissa suunnistustehtävissä onnistuin ihan rehellisesti pummaamaan. Kaikkein parhaimpana esimerkkinä ehkä kolmannen rastin varma otto. Eikä kutosen loiva varmstuskaarros jätä ketään kylmäksi.
Huovila ajoi kiinni kartanvaihtoon ja olin statistin roolissa tokan puoliskon, joten kisasta ei kauheasti jäänyt käteen. "En sipannut, mutta kierroksia ei löytynyt" kuvaa suoritustani yhtä hyvin kuin "en pummannut... yhtään rastia yli puolta minuuttia". Varma menestysresepti on syntynyt!!

Tässä vielä kilpailun toinen osa

Toivottavasti seuraava kohina kehossa alkaa jo kaikua valtaisasta hyperkompensaatiosta.

-Vormisto