Pirstoutumasta ruhjeeseen - vai miten se oli?

Aikaa on kulunut varsin pitkään viime kerrasta. Siitä nimittäin, kun kävin viimeksi lenkillä. Ainakin tällainen olo tulee, kun seuraa erään nimeltä mainitsemattoman pohjoisen pojan harjoittelua hänen omilta sivuiltaan. Kymmenen tunnin viikothan noihin verrattuina eivät paljoa paina. Monesti saan oman sykkeen lähelle aerobista kynnystä ja kainaloihin kunnon toimistot, kun vain selailen kaverin tekemisiä. Huh. Tuleepa itellekin jotain kirjattavaa viikon varrelta. En kirjoita vielä tässä yhteydessä oodia Omalle, vaikka sellaisen hän olisi selkeästi ansainnutkin. Ehkä se tulee joskus myöhemmin, kuten vaikkapa Tiomilan paluulaivalla...

"Koko kevään syyssää. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa!" Siinä lyhyesti kiteytettynä fiilikseni suunnistuskaudesta 2008. Ennen Jukolaa nilkka meni soiroksi tärkeääkin tärkeämmässä Keski-Suomen Cupissa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Diagnoosi on muuttunut matkan varrella, mutta mikä tärkeintä, nilkka on edelleen kipeä. Luuruhje (luumustelma) on ottanut varsin lujasti kodin vasemman jalan telaluustani, ja vain luoja tietää kuinka hyvin se viihtyykään siellä.
Nyt olen valittanut tarpeeksi asiasta, PISTE.

Sitten paluu arkeen. Viikonloppuna kävin kokeilemassa peruskartalla suunnistusta. La oikein juosten ja tulihan sitä viivaa laitettua heti 18km verran. No suuri osa radasta oli kuitenkin viitoitusta tiellä ja poluilla, pieni osa metsässä. Mikä tärkeintä, hyvä pitkä VK-reeni päiväkirjaan. Olihan mukavata, vaikka vasen jalka onkin voimaton ja löysä kuin ... no, jätetään sanomatta.



Kokeilu osoitti, että vielä ei ole aika. Siksi päätinkin vetää uuden viivan (karttaan) vasta sunnuntaina. Tällä kertaa tosi pääosin kävellen ja porukassa. Yksin reenaavat vain erakot ja todelliset urheilijat.

Vaellus su (rapelo)

En viitsinyt laittaa reittipiirrosta mukaan, sillä jälki olisi ollut samanlaista kuin Mäksän TOP10 pummikoosteessa takavuosilta. Aivan mahdotonta edes arvailla, missä sitä on tullut harhailtua.

Lähtökohdat ovat kuitenkin nyt tässä ensi kauteen ja jonkin verran on tekemistä. Lupaan täältä läppärini takaa aloittaa kauhean lihashuolto intoilun, jos vaikka vammat loppuisivat siihen. Pari viime vuotta olen varmasti sitkutellut aika veitsen terällä.

Suunnistusnetistä luin, että Mäksä, SP ja Koiviston Matti aikovat olla mukana ensi kevään PM kisoissa. Eipä voi laittaa poikia huonommaksi, joten aion lähteä itsekin seuraamaan kisoja Halikkoon ensi keväänä...

Onkohan ankkurikellarilla vielä tilaa?

-Vormisto