336km ja 8. osuus

Tänä vuonna on 1000km tiukassa juosten. Toukokuun puolta väliä eletään ja kasassa on sen verran kilsoja, mitä tuli 1,5 viikossa Gran Canarialla reilu kolme vuotta sitten. Ennen pääsisäisleiriä pääsin edelliskerran juoksemaan 4 viikkoa aikaisemmin - joten hartaudella ja maltilla on ärsykkeitä elimistöön annettu!! Latviaan olin pakannut pikkukenkiä ja kauluspaitoja - pakkohan sitä oli jo valmiiksi maksettuun reissuun lähteä.

Suunnistusnetissä epäiltiin, että Jyväskylässä on keskitytty tänä talvena itse tekemiseen. Tilanne on ollut vain niin, ettei yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa. Meininki on ollut Mädin kanssa koko kevään seuraavanlainen. Kuvittelee vain autojen tilalle miehet.

Kauden tavoitteena on nyt tovin ollut jalkojen kuntoon saanti. Vammaluettelo on ikävä kyllä pyrkinyt vai pidentymään, joten kyllä tässä itseänikin hieman ihmetyttää, miksi sitä ollaan Milaan lähdössä. Nilkka on edelleen toosana (pysyy leukon avulla kasassa), polvessa on plika ja miehessä muutenkin niin paljon pikkuvikaa, että 8. osuus on kyllä aivan liikaa. Suorituksen hallinnan täytyy kuitenkin olla dimangia, joten ei hätää. Itsevarmuus saatiin kohilleen, kun olin suunnistuvetoreenissä paremman puolikkaan joukossa melkein joka vedossa.


Kun nyt ehjänä pääsisi takaisin!