Perusreeniä

Viimeiset kuusi viikkoa vaivannut polvikipu jäi jonnekin Perstorpin ja Tukholman väliin. Liekö kyseessä ollut puhelu Norjaan saanut kivun lopulta lähtemään. Tiedä sitä?!

Viime viikon reenailinkin jo iloisesti juosten, yrittäen kohentaa epätoivoisesti heikkoa juoksukuntoani. Viikon ohjelma oli kutakuin seuraavanlainen.

Ma
ilta: kevyt pyöräily 1,5h

Ti
ap. kevyt lenkki 30min
ip. pk-intervalli 1.15 vauhti 4.00-4.50/km + maantiepyörällä 1h päälle (reidet hapoilla)

Ke
ap aamulenkki 28min
ip. VK-intervallit 10*3min (ka. 3.20/km vedoissa), juoksu tuntui hyvältä (vielä tänään)

To
ap. aamulenkki 27min+kestovoima 30min jaloille
ip. kevyt pyöräily 1.51 (maantiepyörällä Tuopin kanssa) "ei tainnut olla palauttava tämäkään"

Pe
ap. vesijuoksu 60min kevyt, "katselin kelloa minuutin välein"
ip. verkat 8km + kuntopiiri 30min "lihakset tosi huonot"

La
ap. 10 km kova 35.08. "tunne oli tuloksen mukainen"
ip. kevyt pyöräily Pohojanmaalla 3.30 "nyt ei reiska väsyny"

Su

ap. pari suunnistuspätkää (VK1) 2*n.4km "jalat ja pää väsyneet: Yritin muka opetella peukun käyttöä ekalla lenkillä. Kartasta näkee, kuinka hyvin homma toimi. Suunnat persiilleen ja kartanluku nollassa. Lopussa heitin kompassin taskunpohjalle ja homma rupesi toimimaan . Taidanpa jättää nuo peukkuhommat muille vastedes."

Eka pätkän sähellystä

"Paljaalla oli parepmaa"

Sunnuntaina sain komennon Helsinkiin työkeikalle ja siellä kävin tiistain maissa Olarissa katsastamassa viime vuoden HL-maaston. Lihakset olivat palautuneet jo jonkinlaiseen tilaan ja kävin juoksemassa rennolla vauhdilla (=VK1) 7,7 km (49min). Kauden toisessa kotimaisessa reenissä älyttömiä virheitä ei enää tullut, mutta vielä on paljon tekemistä.

Olarin herkkua !!

Viikonloppuna sitten kauden tokaan kisaan Tiomilan jälkeen. Nyt ei tarvitse polvesta toki enää murehtia, mutta vuoden päivät vaivannut nilkkakaan ei ole vielä tikanderissa. Hyvällä teippauksella tuo suunnistus on nyt kohtuullisen hyvin onnistunut. Juuri viime vuoden Finnspringin pitkällä matkalla jalkani teloin, joten lähdetään Närpiöön sulkemaan ympyrää. Tällä kertaa tosin A-sarjaan, sillä kunto on vielä sen mukainen.

Ensi viikon uutisaiheissa luultavasti on jotain pyöräilyyn ja korvaavaan harjoitteluun liittyvää... tai sitten en kirjoita mitään kolmeen kuukauteen.

336km ja 8. osuus

Tänä vuonna on 1000km tiukassa juosten. Toukokuun puolta väliä eletään ja kasassa on sen verran kilsoja, mitä tuli 1,5 viikossa Gran Canarialla reilu kolme vuotta sitten. Ennen pääsisäisleiriä pääsin edelliskerran juoksemaan 4 viikkoa aikaisemmin - joten hartaudella ja maltilla on ärsykkeitä elimistöön annettu!! Latviaan olin pakannut pikkukenkiä ja kauluspaitoja - pakkohan sitä oli jo valmiiksi maksettuun reissuun lähteä.

Suunnistusnetissä epäiltiin, että Jyväskylässä on keskitytty tänä talvena itse tekemiseen. Tilanne on ollut vain niin, ettei yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa. Meininki on ollut Mädin kanssa koko kevään seuraavanlainen. Kuvittelee vain autojen tilalle miehet.

Kauden tavoitteena on nyt tovin ollut jalkojen kuntoon saanti. Vammaluettelo on ikävä kyllä pyrkinyt vai pidentymään, joten kyllä tässä itseänikin hieman ihmetyttää, miksi sitä ollaan Milaan lähdössä. Nilkka on edelleen toosana (pysyy leukon avulla kasassa), polvessa on plika ja miehessä muutenkin niin paljon pikkuvikaa, että 8. osuus on kyllä aivan liikaa. Suorituksen hallinnan täytyy kuitenkin olla dimangia, joten ei hätää. Itsevarmuus saatiin kohilleen, kun olin suunnistuvetoreenissä paremman puolikkaan joukossa melkein joka vedossa.


Kun nyt ehjänä pääsisi takaisin!

Olen tikissä!

Julma leiritarina

Julma leiritarina

Menomatkalla välilaskun aikana Frankfurtin lentokentällä juostu kova harjoitus meinasi olla kohtalokas. Väistäessäni isoperseistä lentokenttävirkailijaa, turoilin itseni suoraan päin kahvikojua, tietysti polvi edellä. Polvihan oli rytäkän jälkeen sen verran kipeä, että tiesin vaihtoehtoja olevan kaksi. Joko lento takaisin Suomeen ja leikattavaksi, tai Portugaliin leirille peukut pystyssä, olihan matkakin jo maksettu. Pakkohan se oli leirille lähteä, tai matkaa sinne jatkaa.

Majoitus oli kauniin luonnon keskellä (ei mitään) oleva maatalo. Mainio paikka harjoitteluun. Perillä ensimmäisenä päivänä polvi oli erittäin kipeä. Pystyin juoksemaan ensimmäisen päivän aamuna 5min, kunnes kipu oli kestämättömän kova. Puolen päivän aikaan pystyin juoksemaan jo 15minuuttia. Päiväkaljan jälkeen meni jo 30minuuttia. Juoksin, itkin ja konttasin. Ensimmäisen päivän iltana olin oppinut jo kestämään kipua ja pystyin juoksemaan tunnin. Siitä alkoi harjoittelu.

Joka aamu heräsin kello 6.30, join lasin vettä ja juoksin 15-20km, rauhallista vauhtia. Joskus lähdin
liikkeelle jopa aivan kävellen, josta pikkuhiljaa kiihdytin rauhalliseksi juoksuksi, n.4min/km. Harjoituksen jälkeen söin aamupalan. Suoraan puusta sai poimittua appelsiinin ja majatalon pihasta sai poimia kanan yön aikana munimia munia. Lisäksi söin aina aamuisin lusikallisen hunajaa. Kello 11.00 oli päivän pääharjoitus, joka oli useimmiten suunnitusta. Joko 4-5 sprinttirataa tai 20-30km pitkä rata joka päivä. Oli sprinttiä, oli multiteknikaalia, oli kaikkea. Oli pitkää ja vielä pidempää väliä. Päivisin vedin kevyen lounaan ja päiväsumpit, joka olikin päivän kohokohtia. Iltaisin kolme kertaa viikossa pyöräilin 50km /per suunta lähimmälle urheilukentälle, jossa otin vähän vetoja fiiliksen mukaan. 20x tonni kiihtyvästi 3.00 keskiarvolla tai 15km ins'n'outseja 50m pätkissä
n. 2.50-2.45 vauhtia. Majatalon pihalla pyöri kanoja ja riikinkukkoja, joita sai vapaasti popsia päivälliseksi. Iltaisin join aina vähintään sixterin kaljaa, jotta en vajonnut yksinäisyyden mukanaan tuomaan henkiseen masennukseen. Polvikin oli välillä niin perkeleen kipeä, että joutui ottamaan myös hieman vahvempaa. Mitä pidempi harjoitus, sitä isompi pullo. Viikossa kilometrejä kertyi noin 300.
Näin meni muutama kuukausi.

Jossain vaiheessa rahat alkoivat käydä vähiin ja oli elettävä tarkasti. Huomasinkin eläneeni jo pari viikkoa pelkällä patongilla ja kaljalla. Yleensähän en juo kuin harjoituksen jälkeen, mutta nyt kalja oli tärkeä itsesäälin peittämiseksi. Harjoitusmäärätkin olivat samalla kasvaneet 360kilsaan viikossa. Tunsin vain pakottavaa tarvetta suunnistaa, aina oli pakko päästä suunnistamaan, satoi tai paistoi. Olin jo mielessäni ajatellut, että joudun turvautumaan suurlähetystömme apuun, mutta lähetin kuitenkin viimeisillä roposilla sähkeen seuralle. Siinä luki vain yksi sana: RAHAT.

Joka aamu kävin kujuilemassa majatalon emännältä, että olisikohan tullut telegrammia Suomesta, mutta jouduin pettymään kerta toisensa jälkeen. Eräänä kauniina tiistai-iltana, kun rahaa oli jäljellä enää yhteen yhdistettyyn kalja-patonki ateriaan, olin juuri tullut 40kilsan (2h 10min) kevyeltä iltalenkiltäni ja venyttelin pohkeita pihalla, kun majatalon emäntä vihelteli perään, että nyt olisi telegrammeri pyrähdellyt siihen malliin, että saattaisin tykätä. Telegrammissa luki pankin nimi, josta saisin noutaa lisää rahaa. Jipii.
Sinä iltana en syönyt mitään. Join loput rahani.
Seuraavana aamuna juoksin 25x tonnin 2.50 keskiarvolla kuin vettä vain. Reenin jälkeen hipsin pankkiin ja sanoin: "rahani, por favor". Menin saman tien lähimpään mäkkäriin vetämään happymealin. Illalla vaihdoin majoitukseni Evora City Hotelliin ja tein sopimuksen hotellin omistajan kanssa, että saan syödä ja juoda niin paljon kuin haluan, milloin haluan. Aurinkokin oli paistanut kirkkaalta taivaalta jo kolme kuukautta putkeen, joten olosuhteet olivat kohdillaan. Päätin aloittaa hirmuisen harjoittelun. Nostin samantien harjoitusmäärät Taivaisen tasolle.
Päässä soi vain laulu ”ensh kauel”.

-tummien vesien tulkki, vieraileva kirjoittaja

Veitsen Terällä

Oravan Sakari tähysti nilkkaani joulukuun 22. päivänä ja poisti telaluun takaa pienen luupalan. Seuraavat 6 viikkoa menevät nyt ilman juoksua, mutta onneksi lähtötaso oli ihan kohtuullinen. Nyt sitten vain korvaavaa niin maan perhanasti. Toivottavasti ensi vuonna taas juostaan ja varsinkin maastossa!

Alla pieni katsaus tulevaan kevääseen ja ennuste siitä mitä ihon värille tulee tapahtumaan ankaran reenaamisen myötä. Toivottavasti myös muut "luontaisedut" kuuluvat neekeriksi muuntautumisprosessiin. Kuten esim. kapeat pohkeet!


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Kaikille

Kehityksen numerot

Tässä viime kauden harjoittelu analyysi. Kehitystä on tullut lähes kaikilla osa-aluiella. Ainoastaan lihasmassassa näkyy pientä taantumaa. Kuvat puhukoon puolestani!

Kokonaiskuva



Puntti on purrut!



Kehitystä joka saralla!

Toivottavasti kehitys jatkuu nousujohteisena myös ensi kaudella, sillä tulin valituksi myös tulevalle kaudelle maajoukkueryhmiin. Eipä ihme, kun miettii viime vuoden tuloksia...

P.S. tulokset eivät mitä tahansa mutua vaan raakoja faktoja. InBody 720(sähköinen bioimpedanssi)

Sadismin ennakkospekulaatiot

Nilkka on soirossa taas, mutta eihän se estä spekuloimista.

Sadismin etukäteis informaatiot ovat aina olleet hyvin varovaisia, ja tietoa on tihkunut varsin nihkeästi. Usein vasta edellisiltana on kerrottu opastuksen alku. Nyt on kuitenkin annettu epäilyttävän paljon tietoa jo viikkoa etukäteen. Kaikkea ei kannata uskoa, mutta todennäköistä on, että näillä main tullaan liikkumaan ensi viikonloppuna.

Vähintääntkin mielenkiintoista olis nähdä taas kilpailijoiden ilmeet, kun kartta lyödään käteen lhtöhetkellä. Tänä vuonna en pääse itse sitä näkemään, mutta toivottavasti osuvia kuvia ilmestyy jälkikäteen. Onko luvassa ennätyksellisen vähärastinen rata? Minkälaisia ovat tämän vuoden kartat? Siinä muutamia kysymyksiä, mitä pyörii jokaisen ensi viikonloppuna itseään rankaisemaan menevien mielessä.

Kaivoin nopeasti karttapalat esiin, joita ratamestari oli laittanut kilpailukutsuun. Luvassa on todennäköisesti varsin paljon uutta herkkua, ainakin suurimmalle osalle kilpailijoista. Tässä muutamat karttapalat alkuperäisinä ja tuoreempina versiona.

Tässä ensimmäinen karttapala, kilpailukeskuksesta muutama kilometri koilliseen. Länteen päin avautuu varsin hermeettisen näköistä pienipiirteikköä. Pitää tarkastella vielä ilmakuvasta, onko alueelle tullut uutta, rullatuoliani hidastavaa aukkoa.










Tämä oli hieman kinkkisempi, mutta uskon paikan olevan sama. Lammen muoto oli aika selvä. Tämä on edellisestä karttapalasta pari kilsaa etelään. Aika priimaa tämäkin!




















Tämä pala ehkä ei niin nautinnollista. Voisin kuvitella, että aluella tyypillistä sekametsää, ja paljon tehty metsähoidollisia toimenpiteitä. Laitetaan tarjolle nyt kuitenkin.











Siinä pientä höystöä tämän vuoden sadismiin. Ei muuta kuin rasvaamaan rullatuolin laakereita.