Veitsen Terällä

Oravan Sakari tähysti nilkkaani joulukuun 22. päivänä ja poisti telaluun takaa pienen luupalan. Seuraavat 6 viikkoa menevät nyt ilman juoksua, mutta onneksi lähtötaso oli ihan kohtuullinen. Nyt sitten vain korvaavaa niin maan perhanasti. Toivottavasti ensi vuonna taas juostaan ja varsinkin maastossa!

Alla pieni katsaus tulevaan kevääseen ja ennuste siitä mitä ihon värille tulee tapahtumaan ankaran reenaamisen myötä. Toivottavasti myös muut "luontaisedut" kuuluvat neekeriksi muuntautumisprosessiin. Kuten esim. kapeat pohkeet!


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Kaikille

Kehityksen numerot

Tässä viime kauden harjoittelu analyysi. Kehitystä on tullut lähes kaikilla osa-aluiella. Ainoastaan lihasmassassa näkyy pientä taantumaa. Kuvat puhukoon puolestani!

Kokonaiskuva



Puntti on purrut!



Kehitystä joka saralla!

Toivottavasti kehitys jatkuu nousujohteisena myös ensi kaudella, sillä tulin valituksi myös tulevalle kaudelle maajoukkueryhmiin. Eipä ihme, kun miettii viime vuoden tuloksia...

P.S. tulokset eivät mitä tahansa mutua vaan raakoja faktoja. InBody 720(sähköinen bioimpedanssi)

Sadismin ennakkospekulaatiot

Nilkka on soirossa taas, mutta eihän se estä spekuloimista.

Sadismin etukäteis informaatiot ovat aina olleet hyvin varovaisia, ja tietoa on tihkunut varsin nihkeästi. Usein vasta edellisiltana on kerrottu opastuksen alku. Nyt on kuitenkin annettu epäilyttävän paljon tietoa jo viikkoa etukäteen. Kaikkea ei kannata uskoa, mutta todennäköistä on, että näillä main tullaan liikkumaan ensi viikonloppuna.

Vähintääntkin mielenkiintoista olis nähdä taas kilpailijoiden ilmeet, kun kartta lyödään käteen lhtöhetkellä. Tänä vuonna en pääse itse sitä näkemään, mutta toivottavasti osuvia kuvia ilmestyy jälkikäteen. Onko luvassa ennätyksellisen vähärastinen rata? Minkälaisia ovat tämän vuoden kartat? Siinä muutamia kysymyksiä, mitä pyörii jokaisen ensi viikonloppuna itseään rankaisemaan menevien mielessä.

Kaivoin nopeasti karttapalat esiin, joita ratamestari oli laittanut kilpailukutsuun. Luvassa on todennäköisesti varsin paljon uutta herkkua, ainakin suurimmalle osalle kilpailijoista. Tässä muutamat karttapalat alkuperäisinä ja tuoreempina versiona.

Tässä ensimmäinen karttapala, kilpailukeskuksesta muutama kilometri koilliseen. Länteen päin avautuu varsin hermeettisen näköistä pienipiirteikköä. Pitää tarkastella vielä ilmakuvasta, onko alueelle tullut uutta, rullatuoliani hidastavaa aukkoa.










Tämä oli hieman kinkkisempi, mutta uskon paikan olevan sama. Lammen muoto oli aika selvä. Tämä on edellisestä karttapalasta pari kilsaa etelään. Aika priimaa tämäkin!




















Tämä pala ehkä ei niin nautinnollista. Voisin kuvitella, että aluella tyypillistä sekametsää, ja paljon tehty metsähoidollisia toimenpiteitä. Laitetaan tarjolle nyt kuitenkin.











Siinä pientä höystöä tämän vuoden sadismiin. Ei muuta kuin rasvaamaan rullatuolin laakereita.

690m ja reilu 7min

Jani järjesti eilen tuparisuunnistukset. Kartta alla reittipiirroksineen. Aika haastavaa oli. Kivet oli 20-50 senttisiä. Isot siitä isompia. Vaikeinta oli ehkä löytää leimasin mättäältä. Enskakin (Lakanen) on tikissä, sillä hän pesi minut noin minuutilla. Tosin taisi vetää toista varvia?

games!

Lisää reeniä!

Pirstoutumasta ruhjeeseen - vai miten se oli?

Aikaa on kulunut varsin pitkään viime kerrasta. Siitä nimittäin, kun kävin viimeksi lenkillä. Ainakin tällainen olo tulee, kun seuraa erään nimeltä mainitsemattoman pohjoisen pojan harjoittelua hänen omilta sivuiltaan. Kymmenen tunnin viikothan noihin verrattuina eivät paljoa paina. Monesti saan oman sykkeen lähelle aerobista kynnystä ja kainaloihin kunnon toimistot, kun vain selailen kaverin tekemisiä. Huh. Tuleepa itellekin jotain kirjattavaa viikon varrelta. En kirjoita vielä tässä yhteydessä oodia Omalle, vaikka sellaisen hän olisi selkeästi ansainnutkin. Ehkä se tulee joskus myöhemmin, kuten vaikkapa Tiomilan paluulaivalla...

"Koko kevään syyssää. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa!" Siinä lyhyesti kiteytettynä fiilikseni suunnistuskaudesta 2008. Ennen Jukolaa nilkka meni soiroksi tärkeääkin tärkeämmässä Keski-Suomen Cupissa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Diagnoosi on muuttunut matkan varrella, mutta mikä tärkeintä, nilkka on edelleen kipeä. Luuruhje (luumustelma) on ottanut varsin lujasti kodin vasemman jalan telaluustani, ja vain luoja tietää kuinka hyvin se viihtyykään siellä.
Nyt olen valittanut tarpeeksi asiasta, PISTE.

Sitten paluu arkeen. Viikonloppuna kävin kokeilemassa peruskartalla suunnistusta. La oikein juosten ja tulihan sitä viivaa laitettua heti 18km verran. No suuri osa radasta oli kuitenkin viitoitusta tiellä ja poluilla, pieni osa metsässä. Mikä tärkeintä, hyvä pitkä VK-reeni päiväkirjaan. Olihan mukavata, vaikka vasen jalka onkin voimaton ja löysä kuin ... no, jätetään sanomatta.



Kokeilu osoitti, että vielä ei ole aika. Siksi päätinkin vetää uuden viivan (karttaan) vasta sunnuntaina. Tällä kertaa tosi pääosin kävellen ja porukassa. Yksin reenaavat vain erakot ja todelliset urheilijat.

Vaellus su (rapelo)

En viitsinyt laittaa reittipiirrosta mukaan, sillä jälki olisi ollut samanlaista kuin Mäksän TOP10 pummikoosteessa takavuosilta. Aivan mahdotonta edes arvailla, missä sitä on tullut harhailtua.

Lähtökohdat ovat kuitenkin nyt tässä ensi kauteen ja jonkin verran on tekemistä. Lupaan täältä läppärini takaa aloittaa kauhean lihashuolto intoilun, jos vaikka vammat loppuisivat siihen. Pari viime vuotta olen varmasti sitkutellut aika veitsen terällä.

Suunnistusnetistä luin, että Mäksä, SP ja Koiviston Matti aikovat olla mukana ensi kevään PM kisoissa. Eipä voi laittaa poikia huonommaksi, joten aion lähteä itsekin seuraamaan kisoja Halikkoon ensi keväänä...

Onkohan ankkurikellarilla vielä tilaa?

-Vormisto

Touri avattu

Pientä ropleemia on ollut kevät täynnä tänä vuonna. Koko kevään kestäneestä kroonisesta flunssasta selvitessä nilkan nivelsiteet napsuivat yläneen pitkänmatkan katsastuksessa. Viikonlopulla yritin ahnehtia molemmat kisat, ja lauantaina peli oli jälleen pelattu. Sprintti jäikin sitten väliin. Hieman kyllä nyt harmittaa...

Monesti kuitenkin vastoinkäymisiä kohdatessa motivaatio saattaa kääntyä yllättävään nouskiitoon - toisinaan taas ei. Nyt kuitenkin halu päästä taas reenamaan, koko kevään jatkuneen pakollisen passailun vuoksi, on kasvanut valtaisaksi. Tällä viikolla suuntasin pohjanmaalle hakemaan fillaria, jotta päivän ylimärääisten ja tuskaisten tuntien täyttämiseksi. Eilen illalla suuntasin heti maantielle Jaskan uudella maantiepyörällä parin tunnin iltalenkille. Kyllä reenaminen vaan on mukavaa.
Tänään Tour jatkuu 35km kiihtyvällä vk:lla

Pappilanvuori Open

Tiomilaan valmistavana juoksin epätyypillisen hyväpohjaisessa Keski-Suomalaisessa maastossa ns. Pappilanvuori Openin, johon Harri Mehto oli laatinut sähäkän 5,4km:n radan perhoshajontoineen. Nousuakin oli kertynyt mukavasti 210m. Osa miehistä kävi edellisyönä kietaisemassa reenin ja mm. Pais luukutti varsin kovat lukemat yöllä 33:55. Hyvin kulki itsellänikin päiväseltä ja aikaa kului 30:20, parannettavaa jäi noin 45 sekkaa.

Tässä sitä herkkua. Varsin ruotsalaiselta näyttää kartta, joten valmistava parhaasta päästä.