Perusreeniä

Viimeiset kuusi viikkoa vaivannut polvikipu jäi jonnekin Perstorpin ja Tukholman väliin. Liekö kyseessä ollut puhelu Norjaan saanut kivun lopulta lähtemään. Tiedä sitä?!

Viime viikon reenailinkin jo iloisesti juosten, yrittäen kohentaa epätoivoisesti heikkoa juoksukuntoani. Viikon ohjelma oli kutakuin seuraavanlainen.

Ma
ilta: kevyt pyöräily 1,5h

Ti
ap. kevyt lenkki 30min
ip. pk-intervalli 1.15 vauhti 4.00-4.50/km + maantiepyörällä 1h päälle (reidet hapoilla)

Ke
ap aamulenkki 28min
ip. VK-intervallit 10*3min (ka. 3.20/km vedoissa), juoksu tuntui hyvältä (vielä tänään)

To
ap. aamulenkki 27min+kestovoima 30min jaloille
ip. kevyt pyöräily 1.51 (maantiepyörällä Tuopin kanssa) "ei tainnut olla palauttava tämäkään"

Pe
ap. vesijuoksu 60min kevyt, "katselin kelloa minuutin välein"
ip. verkat 8km + kuntopiiri 30min "lihakset tosi huonot"

La
ap. 10 km kova 35.08. "tunne oli tuloksen mukainen"
ip. kevyt pyöräily Pohojanmaalla 3.30 "nyt ei reiska väsyny"

Su

ap. pari suunnistuspätkää (VK1) 2*n.4km "jalat ja pää väsyneet: Yritin muka opetella peukun käyttöä ekalla lenkillä. Kartasta näkee, kuinka hyvin homma toimi. Suunnat persiilleen ja kartanluku nollassa. Lopussa heitin kompassin taskunpohjalle ja homma rupesi toimimaan . Taidanpa jättää nuo peukkuhommat muille vastedes."

Eka pätkän sähellystä

"Paljaalla oli parepmaa"

Sunnuntaina sain komennon Helsinkiin työkeikalle ja siellä kävin tiistain maissa Olarissa katsastamassa viime vuoden HL-maaston. Lihakset olivat palautuneet jo jonkinlaiseen tilaan ja kävin juoksemassa rennolla vauhdilla (=VK1) 7,7 km (49min). Kauden toisessa kotimaisessa reenissä älyttömiä virheitä ei enää tullut, mutta vielä on paljon tekemistä.

Olarin herkkua !!

Viikonloppuna sitten kauden tokaan kisaan Tiomilan jälkeen. Nyt ei tarvitse polvesta toki enää murehtia, mutta vuoden päivät vaivannut nilkkakaan ei ole vielä tikanderissa. Hyvällä teippauksella tuo suunnistus on nyt kohtuullisen hyvin onnistunut. Juuri viime vuoden Finnspringin pitkällä matkalla jalkani teloin, joten lähdetään Närpiöön sulkemaan ympyrää. Tällä kertaa tosin A-sarjaan, sillä kunto on vielä sen mukainen.

Ensi viikon uutisaiheissa luultavasti on jotain pyöräilyyn ja korvaavaan harjoitteluun liittyvää... tai sitten en kirjoita mitään kolmeen kuukauteen.

336km ja 8. osuus

Tänä vuonna on 1000km tiukassa juosten. Toukokuun puolta väliä eletään ja kasassa on sen verran kilsoja, mitä tuli 1,5 viikossa Gran Canarialla reilu kolme vuotta sitten. Ennen pääsisäisleiriä pääsin edelliskerran juoksemaan 4 viikkoa aikaisemmin - joten hartaudella ja maltilla on ärsykkeitä elimistöön annettu!! Latviaan olin pakannut pikkukenkiä ja kauluspaitoja - pakkohan sitä oli jo valmiiksi maksettuun reissuun lähteä.

Suunnistusnetissä epäiltiin, että Jyväskylässä on keskitytty tänä talvena itse tekemiseen. Tilanne on ollut vain niin, ettei yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa. Meininki on ollut Mädin kanssa koko kevään seuraavanlainen. Kuvittelee vain autojen tilalle miehet.

Kauden tavoitteena on nyt tovin ollut jalkojen kuntoon saanti. Vammaluettelo on ikävä kyllä pyrkinyt vai pidentymään, joten kyllä tässä itseänikin hieman ihmetyttää, miksi sitä ollaan Milaan lähdössä. Nilkka on edelleen toosana (pysyy leukon avulla kasassa), polvessa on plika ja miehessä muutenkin niin paljon pikkuvikaa, että 8. osuus on kyllä aivan liikaa. Suorituksen hallinnan täytyy kuitenkin olla dimangia, joten ei hätää. Itsevarmuus saatiin kohilleen, kun olin suunnistuvetoreenissä paremman puolikkaan joukossa melkein joka vedossa.


Kun nyt ehjänä pääsisi takaisin!

Olen tikissä!